Taiteen edistämiskeskuksen taideasiantuntija Maija Kasvinen kirjoittaa kuulumisia Tampereella järjestetystä julkisen taiteen kevätpäivästä, joka kokosi yhteen julkisen taiteen kentän toimijoita. Mitä kaikkea julkisen taiteen kentällä on juuri nyt meneillään?
Toukokuun puolivälissä Tampereella vietettiin julkisen taiteen kevätpäivää. Taiteen edistämiskeskuksen järjestämän vuosittaisen tapahtuman tarkoitus on luoda alusta keskustelulle julkisesta taiteesta, jakaa tietoa alan kehityksestä sekä koota yhteen kentän toimijoita. Viime hetken ohjelmamuutoksista huolimatta tarjoiltiin osallistujille monipuolinen kattaus ajankohtaisia kuulumisia niin kotimaasta kuin ulkomailta.
Ilmastonäkökulma nousi vahvasti esiin heti alun kuulumiskerroksella: Suomessa Archinfon luotsaama New European Bauhaus- aloite keskittyy tuomaan taiteen, designin ja arkkitehtuurin ammattilaisia yhteen rakentamaan kestävää tulevaisuuden yhteiskuntaa.
Kestävyyden teemoja on pohdittu myös IHME Helsingissä, jonka tiimoilta joukko kansainvälisiä taiteilijoita tutkii elämää ylläpitäviä systeemejä osana omaa praktiikkaansa. IHME Helsingin toiminta huipentuu vuosittain järjestettävissä tapahtumissa ja teosjulkistuksessa.
Kuulumiskierros päättyi Vantaan Aviapolikseen, jossa viime vuoden lopulla portfoliohaun perusteella haettiin taiteilijoita luomaan visioita tulevaisuuden taiteesta Veromiehen alueella. Taiteilijoiden visioista Anssi Kasitonnin John Lennonjohtotorni taisi jäädä jokaisen kuulijan mieleen.
Toisinaan taiteen keskeiset ominaisuudet, kuten vuorovaikutus ja leikki, saattavat jäädä tiukan hankejargonin jalkoihin alan seminaareissa ja muissa tapahtumissa. Erityisesti pandemian jälkeisenä aikana tuntuu tärkeältä panostaa vuorovaikutukseen ja fyysisen tilan jakamiseen kanssaosallistujien kesken. Niinpä ennen lounasta vetreytimme vielä sosiaalisia taitojamme teatteripedagogin johdolla. Opettelimme jälleen kättelemään ja jutustelemaan mukavia niin kuin ennen muinoin.
Tallinnan ja Tampereen tilanteista monimuotoisuuden pohdintaan
Iltapäivän ohjelma jatkui tiiviinä ja kuulimme Tallinnan julkisen taiteen kuraattori Kati Otsin puheenvuoron, jossa hän kertoi julkisen taiteen kehityksestä etelänaapurissamme.
Viro näyttää esimerkkiä valtion sitoutumisessa prosenttiperiaatteeseen, sillä julkisten rakennusten taidehankinnasta on säädetty lailla vuodesta 2011 lähtien. Tuorein hanke Otsin työpöydällä on Place Buzz- niminen julkisen taiteen kilpailu viherkäytävälle. Projektin antropologinen tutkimusosuus aloitettiin vuonna 2021, ja kansainvälinen valitsijaraati valitsi projektiin mukaan kaksi taiteilijaa. Myös yleisöllä oli mahdollisuus äänestää suosikkinsa toteutettavaksi 19 ehdokkaan joukosta.
Iltapäiväkahvien jälkeen kuulimme paikalliset kuulumiset – ratikan taiteen lisäksi Tampereella on viime vuosina satsattu runsaasti julkiseen taiteeseen, mm. Tammelaan rakentuvan stadionin osalta. Taidemuseon henkilökuntaa pitää kiireisenä myös vuoden 2025 lopulla valmistuvan taidemuseon laajennuksen suunnitteluvaihe.
Tilaisuudessa julkaistiin myös järjestyksessään toinen julkisen taiteen vuosikatsaus. Katsauksen artikkelit keskittyivät tänä vuonna erityisesti valtarakenteisiin portinvartijuuden näkökulmasta. Katsaukseen on lisäksi koottu avainlukuja prosenttiperiaatteeseen sitoutumisesta, taidemuseoiden julkisen taiteen kokoelmista ja julkisen taiteen kilpailuista.
Ennen päivän päätöstä pohdittiin paneelikeskustelussa vielä monimuotoisuuden toteutumista julkisen taiteen kentällä. Siinä missä osa panelisteista korosti taiteen korkean laadun merkitystä, koki osa monimuotoisuuden toteutumisen niin tekijöiden kuin taideteosten osalta keskeiseksi julkista taidetta toteutettaessa.
Paneelissa pohdittiin myös näiden ominaisuuksien välistä jännitettä – onko koko ajatus korkeasta taiteellisesta laadusta mahdottomuus, jos pyritään ensisijaisesti toteuttamaan monimuotoisuutta? Vai voisiko monimuotoisuus tässä ajassa toimia jopa synonyymina laadulle?
Toinen paneelia pohdituttanut aihe oli rohkeus – tai sen puute - julkisen taiteen hankkeessa. Toimeksianto julkiseen tilaan, arvokkaalle paikalle on iso kunnia taiteilijalle. Kuinka hankkeissa voidaan raivata tilaa rohkeudelle, villeille kokeiluille, vahvoille visioille ja surrealistisille näyille, kun taidetta kahlehtii talouden, turvallisuuden ja fysiikan lait, sosiaalisista paineista puhumattakaan? Ehkä navigointi hankeviidakossa on osa taiteilijaksi kasvamista – oman vision manifestointia materian maailmaan.
Näiden tunnelmien saattelemana saavuimme päivän päätökseen. Päivän esitykset ja keskustelut kehittivät hyvää janoa ensi vuoden kevätpäivää ajatellen. Toivottavasti keskustelu kuitenkin jatkuu vilkkaana läpi vuoden. Tapaamisiin taas viimeistään ensi keväänä!
Tapahtumassa julkistettua julkisen taiteen vuosikatsausta pääset lukemaan täällä: https://www.taike.fi/fi/julkisen-taiteen-vuosikatsaus
Maija Kasvinen
taideasiantuntija, julkinen taide
Taiteen edistämiskeskus