Taide- ja kulttuurikentällä käydään jatkuvasti keskustelua ilmastonmuutoksesta, ja pohditaan ekologiaa ja hiilijalanjälkeä. Turun ammattikorkeakoulun Kiertotalouden liiketoimintamallit -tutkimusryhmässä on kehitetty hiilijalanjälkilaskuria taideteosten ympäristövaikutuksien tueksi.
Lokakuussa 2022 Turun Taidehallissa oli esillä 37 taiteilijan yhteisteos Veistos hiilivarastona. Veistoksen työt oli tehty jätemateriaalista, lähinnä puusta ja puusekoitteista sekä muista taiteilijoiden löytämästä tai säästämästä ylijäämämateriaalista. Veistos hiilivarastona käsitteli sitä, mikä muodostaa arvon tässä yhteiskunnassa ja mikä on taiteen osuus yhteisistä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tähtäävistä hiilitalkoista. Teoskokonaisuuden taustalla on ajatus, että materiaaliin sitoutunut hiili poistuu kierrosta ja varastoituu taideteokseen. Lisäksi teoksen taiteilijat ovat työskentelynsä ohessa tarkastelleet taiteellisen työn potentiaalia muuttaa materiaalin arvoa. Teosmyynnistä saatavilla tuotoilla ostettiin Suomen Luonnonperintösäätiön kautta ikimetsää.
Taideteoksen hiilijalanjälki kiinnosti jo vuonna 2019, kun Turun ammattikorkeakoulun Nykytaiteen ja Kiertotalouden liiketoimintamallien -tutkimusryhmät kokeilivat yhteistyössä hiilipäiväkirjaa, jonka avulla kartoitettiin uuden kampusrakennuksen taideohjelmaan tulevan julkisen taiteen ilmastovaikutuksia. Veistos hiilivarastona -teoskokonaisuuden kuraattori ja Nykytaiteen-tutkimusryhmän vetäjä Eero Merimaa kehitteli ajatusta taiteeseen sitoutuneesta hiilivarastosta, ja yhdessä Kiertotalouden liiketoimintamallit -tutkimusryhmän ja opiskelijoiden kanssa harjoiteltiin kuvanveiston kurssilla materiaalina käytetyn puutavaran painoon ja hiilipitoisuuteen perustuvaa laskentaa. Samaa menetelmää hyödyntäen laskettiin Turun Taidehallissa esillä olleeseen Veistos hiilivarastona -teokseen sitoutuneen yhteensä 729 kg hiilidioksidia. Se vastaa noin 0,8 puukuutiota, 64 euroa EU:n päästökaupassa (helmikuussa –23) tai noin 5 000 km yksityisautoilun tuottamia päästöjä. Laskelma perustuu arvioon puujätteen sisältämästä hiilestä, eli teoksen valmistamisen päästöt ja teosmyynnin kautta ikimetsään sidottu hiili eivät ole luvuissa mukana.
Hiilijalanjälkilaskuri ympäristövaikutuksien arvioinnin tueksi
Taide- ja kulttuurikentällä on jatkuvaa keskustelua ilmaston lämpenemisestä, kestävyyskriisistä, luontokadosta ja muista ihmiskuntaa ja planeetan elinolosuhteita uhkaavista kriiseistä. Jotta keskustelussa päästäisiin samalle tasolle muiden alojen kanssa, on seuraava askel taiteen hiilijalanjäljen laskeminen. Esimerkiksi, nykyisen suunnitelman mukaan vuodesta 2025 alkaen tulee rakennuslupia hakiessa arvioida rakennuksen elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästöt (Ympäristöministeriö 2017). Lisäksi Suomen uusi valtakunnallinen jätesuunnitelma korostaa tarvetta huomioida ympäristönäkökohdat julkisissa hankinnoissa (Ympäristöministeriö 2022). Julkinen taide on olennainen osa julkisia rakennussuunnitelmia ja lasketaan julkiseksi hankinnaksi. Näin ollen myös taideteoksen hiilijalanjäljen laskeminen on enemmän kuin tarpeen.
Turun ammattikorkeakoulun Kiertotalouden liiketoimintamallit -tutkimusryhmässä on aiempaa materiaalien inventoinnin hiilipäiväkirjaa edelleen kehitetty hiilijalanjälkilaskuriksi taideteoksen ympäristövaikutuksien arvioinnin tueksi. Laskuri on ensisijaisesti suunnattu julkisen taiteen tekijöille, mutta sen on tarkoitus hyödyttää myös muita ryhmiä, kuten julkisen taiteen tilaajia ja rakennuttajia. Laskuriin kerätään tietoa taideteokseen käytetyistä materiaaleista ja energiasta sekä syntyvästä jätteestä. Tämän kirjanpidon avulla laskuri antaa taiteilijalle arvion teoksen hiilijalanjäljestä. Työ tehdään kansallisessa Circwaste-hankkeessa osana kiertotalouden palvelukeskusta.
Vastaavia laskelmia ja laskureita on tehty taidetapahtumista ja kulttuuritaloista, ja niissä yleisön liikkuminen on usein paljastunut suurimmaksi päästölähteeksi. Kehitteillä olevassa laskurissa ei huomioida yleisön osuutta, sillä julkinen taide on osa rakennettua ympäristöä, eikä yleisö juurikaan tule varta vasten sitä katsomaan. Laskuri ei myöskään huomioi taiteen epäsuoria ympäristöhyötyjä, esimerkiksi positiivisia vaikutuksia ihmisten asenteisiin tai hyvinvointiin.
Laskuri kehitetään kevään ja kesän 2023 aikana, ja se on valmis käytettäväksi syksyllä 2023. Samaan aikaan laskurin kehittämistyön kanssa etsitään laskurin ylläpitoon sopivaa tahoa. Kenen puoleen sinä kääntyisit, jos tarvitsisit taideteoksen hiilijalanjälkilaskuria?
Inka Mäkiö ja Eerika Heinonen
Kiertotalouden liiketoimintamallit tutkimusryhmä